Kevät tulee, ihan totta

 Musta tuntuu, että alkuvuosi on kulunut hurjan nopeesti. Kohta on jo huhtikuu.

Kevät on tulossa, ja kesä. Vaikka ulkona on vielä lunta ja kylmä, mä en silti luovuta. Oon toiveikas. Tiedän, että ne kauniit kesäpäivät odottaa meitä tuolla jossain parin kuukauden päässä. Keväässä on joitain sellasia juttuja, joita muissa vuodenajoissa ei ole. Ja ne jutut on hyviä. Rakastan sitä, kun lumi alkaa sulaa, ja nään pitkästä aikaa asfaltin ja nurmikon. Rakastan sitä, kun puihin kasvaa pienet hiirenkorvat. Rakastan sitä kun aurinko viivyttelee taivaalla vielä vähän kauemmin kuin edellisenä päivänä. Ja sitä, kun voi ajatella, että suurin osa kouluvuodesta on jo ohi. Enää yksi jakso, enää yksi koeviikko.

Kotitreenit

Keväällä saa myös aikaan paljon enemmän. Mulle on kasvanut huippumotivaatio tanssimiseen. Oon tullut sittenkin siihen tulokseen, että alotan syksyllä Tampereella muitakin lajeja baletin lisäksi, varmaankin jazzia ja nykyä. Haluun oikeesti kehittyä tosi paljon! Tuskin musta tulee ikinä ammattitanssijaa, mutta haluun silti tanssia mahdollisimman paljon. Tanssiminen on mulle se asia, jota haluan tehdä. En haluu koskaan lopettaa, ja mulla on palava halu kehittyä ja oppia uutta.