Kesä on mielentila

Nyt fiilikset on korkeella. Oon viettäny hullun hauskan viikon ihanien ihmisten kanssa, nukkunu patjalla monen monta yötä, hypelly tuntemattomalla pellolla, soutanu kesäyössä, haaveillu disney-leffoista ja road tripistä, pulikoinu joessa, meressä ja serenassakin, pyöriny lintsillä, löytäny parit täydelliset shortsit, nauttinu suomenlinnan aurinkoisuudesta, pyöräilly Helsingin keskustassa, syöny aaaaaaivan liikaa jäätelöä ja ikävöiny jopa syysneuleita ja joulua, mutta nyt mua kuitenkin jänskättää Englanti, jonne siis suuntaan lauantaiaamuna. Oon siis menossa yhen englantilaisen kaverini luo Faringdoniin Oxfordin lähelle. Tutustuin tähän mun kaveriin, Emiliaan koulun Comenius-projektin kautta, kun englantilaisia oppilaita oli tutustumassa Suomen ihmemaahan reilu vuosi sitten ja Emilia majottui meillä. Meen nyt sitten vastaavasti niille viettämään kymmenen varmasti hauskaa päivää. Ekan yön vietän Lontoossa hotellissa vanhempien kanssa ja seuraavana päivänä suunta kohti Oxfordia tapaamaan Emilian perhettä ja siinä mun tie erookin mun vanhemmista. Kotiin pitäiskin lentää yksin. No ehkä se menee ihan hyvin!